lauantai 12. lokakuuta 2013

Loaton lihakuu

Itse en koskaan ihan päässyt sisälle tähän Lihaton Lokakuu hömpötykseen, mutta Loaton Lihakuu kyllä sopii. Paikallisista lämpötiloista johtuen lokaa, loskaa tai muitakaan Suomen syksylle ominaisia Raamatun vitsauksia ei täällä tunneta, mutta lihaa kyllä löytyy kunhan vähän jaksaa etsiä.

Ja mikäpä olisi parempi tilaisuus juhlistaa lihakuuta kuin Oktoberfesteillä piipahtaminen! Laura oli liikenteessä vierailulla olevien vanhempiensa kanssa ja Jero oli vissiin pokannut jostain yökerhosta kauniimpaa seuraa, joten suuntasimme perjantaina Artun kanssa kahdestaan kohti Clarke Quayn kaupungin osaa, jossa kuulemma on kylän parhaat Oktoberfest-pippalot.

Clarke Quay iltavalaistuksessa. (Kuva tällä kertaa ihan Googlesta, kun kännykkäkameralla itse otetusta kuvasta ei saanut mitään selvää.)


Clarke Quay oli jo ihan silminnähden vähän parempaa seutua ja kukkaroni parahti tuskasta jo pelkästä ajatuksesta paikallisesta hintatasosta. Ja niinpä siinä sitten kävi, että muovituopillisesta väljähtänyttä hanaolutta olisi pitänyt pulittaa vähän matkaa toistakymmentä euroa ja bratwurstin tyngästä toinen mokoma. Totesimme, että mehän emme tällaista rantarosvotoimintaa tue, vaan etsimme lähiseudulta hieman syrjemmästä ihan oikean pubin tapaisen. Nokan alle saimme lopulta puolen metrin pätkän porsaan ribsejä Barbeque-soosilla, lankkuperunoita ja hyvää saksalaista vehnäolutta. Varallisuus väheni euroissa mitattuna 17 rahalla, eli koko setti tuli vieläpä halvemmaksi kuin keskusaukion ryöstöhintapilsneri onnettomalla wurstinpätkällä.

Kyllä näistä eväistä jo vähän maksaakin.


Viikko on muutoin sujunut kohtuu perinteisissä tunnelmissa. Projekti etenee enemmän tai vähemmän siihen malliin kuin pitäisikin ja illat soljuvat meritähtiasennossa. Tosin tämä meritähtiasento on satunnaisesti onnistuttu siirtämään sinne uimaradan puolelle, katsotaan jos vielä jossain vaiheessa meritähti muuttuisi joksikin vähän liikkuvaisemmaksi otukseksi. Esimerkiksi norppa olisi sopivan muodokas, mutta kuitenkin liikehtiväinen. Paitsi että satuinpa löytämään tuosta kirkonkylältä budjetin turmion: konditorion halpoine leivoksineen. Kun lähes Arnoldsin donitsin veroinen suklaadonitsi maksaa 65 eurosenttiä ja kuuden annoksen mantelimustikka-pullapitko 1,80 niin voipi olla, että tästä meritähdestä kuoriutuukin notkean norpan sijaan ennen pitkää merimakkara tai ryhävalas.

Putjetin Turmio omassa persoonassaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti